keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Takatsuki & Ibaraki, Osakan prefektuuri, Japani

Elikkä 21. päivä sanottii moikka suomalaisille ja sille meiän korealaiselle oppaalle, Kimille ja lähettiin kohti Japania ja Taiwania. Jotkut pääs samoilla lennoilla vielä eteenpäin, mutta Osakan/Kansain lentokentälle ei ollu tulossa muita, joten sain sitte suunnistella yksin. Lento ei ollu kovinkaa pitkä, joten kattelin sit kaks jaksoo laatusarjaa (😏) ja söin, minkä jälkee oltiinki jo perillä. 


Jostain syystä mulle oli varattu paikka ykkösluokasta, joten matka meni siinä ihan mukavasti, vaikkaki lentoemäntä saiki pari kertaa pyytää mua laittamaan tavarat oikeeseen paikkaan.. Ei mulle kukaa ollu kertonu, ettei ykkösluokassa säilytetä laukkuja seuraavan penkin alla.. Ja luulin, et se mun eka laukku oli vaan liian iso, jote kokeilin tietysti toista 😂
Lentokentällä mua odotti Residence cardin tekeminen ja toisten vaihtareiden viestejä lukeneena olin iha valmis viettämää tunnin siinä tiskillä, vaikka se sitte todellisuudessa veiki about viis minuuttia. Ku tavarat oli haettu ja tullin läpi menty, löysin vastasta mun ensimmäisen host perheen äidin (maman) ja siskon (Megun) sekä parin Rotaryn, kuten perheen mummon, heilumassa lappujen ja pienten Suomen lippujen kanssa. Hetken juttelun jälkee lähettii perheen kesken ajamaa kohti Takatsukia. Matka kesti vähän päälle tunnin ja taisin nukahtaa siinä jossain kohtaa. Perille päästyä mua kuitenki ootti omakotitalo paikallisessa lähiössä ja kaks pientä (ja erittäin äänekästä) koiraa, Mika- ja Pu-chan. Mulle kerrottiin, että saisin pitää tavaroita, opiskella ja viettää aikaa pienessä tatami-mattosessa huoneessa, mutta maanjäristysvaaran vuoks nukkuisin kuitenki yläkerrassa Megun huoneen lattialla. 

Vietin perheen kanssa ekat kolme päivää, ennen piirin orientaatioleiriä ja niiden kolmen päivän aikana käytiin muun muassa Narassa kattomassa temppeliä ja peuroja ja shoppailemassa. Lämpötila normaalina (eli aurinkoisena) päivänä on noin 33°C, joten ilman koulun sääntöjäki totesin, että tästä tulee aika meikitöntä aikaa, kun kaikki valuu leukaa pitkin viiden minuutin jälkeen. 




Mun perhe oli kauheen kiinnostunu siitä, millasista asioista tykkään ja koska ne sattu näkemään mun repussa BTS-logon, mentiin sitten ensimmäisenä päivänä käymään kadulla, joka suoraan sanottuna oli pelkkää k-poppia. Sieltä löyty isompaa ja pienempää kauppaa, mutta kaikissa niissä oli kuitenki pelkästään fanituotteita. Näin myös mainoksen kahvilasta, joka myi pelkästään leivoksia bandilogoilla? No nii.. Siellä käynnin jälkee mulla ei sitte ollu viikkoon, ku noin ¥1000 (noin 7,50€), koska mun pankkikortti ei *köh* mystisistä syistä toiminu missään. (ei johtunu siitä, et oisin näppäilly kuudessa paikassa mun PIN-koodin väärin ja chattailly sit paniikissa verkkopankin kautta suomalaisten virkailijoiden kanssa.. ne koneet ei vaa jostai syyst toiminu) 


Toisena päivänä mentiin tosiaan Naraan ja Takatsukista ajomatka sinne kesti vähän yli tunnin, mikä ilmastoidussa autossa oli ihan mukavaa. Autosta noustessa todettiin nimittäin, ettei sinä päivänä ees tuullu, joten läkähtyminen ei vieny kovinkaa kauaa. Aika moni japanilainen (mama mukaanlukien) käyttää ulkona aurinkovarjoa, mitä yleensä pitäisin varmaan turhuutena, mutta oisin sillon arvostanu. Aika nopeesti tuli opittua japanilaisen kesän käytetyin sana: 暑い ("atsui"), eli "On kuuma". Tätä kuulee kaikkien japanilaisten hokevan aina ulosmennessä ja hiljaisuuden rikkomiseks oon alkanu iteki hokemaan tätä.


Tältä näyttää sisäänkäynti Naran temppeliin jaaaaaaa...

lippujen oston jälkeen sisäpuolella näkymä oli tällanen. 
 Japanilaiseen temppeliin mennessä käydään aina ensin pesemässä kädet ja naama pienessä rakennelmassa temppelialueen ulkopuolella. Koska olin muutamaan kertaan muodollisen peseytymisen toimittanu pari vuotta sitten, en ikävä kyllä tajunnu ottaa kuvaa blogia varten tällä kertaa. Tää peseytyminen kuitenkin kuuluu toimittaa ottamalla bambukauhalla vettä, jota kaataa ensin molemmille käsille vuorotellen (tässä saatto olla tapana kaataa vasemmalle ensin, mutten mee vannomaan..). Sen jälkeen uudestaan vasemmalle kädelle (en taaskaan mee takuuseen siitä, onko kädellä väliä, mutta näin mulle ohjeistettiin) sen verran, että huuhtelee sillä suun ja lopuks kaataa jäljellä olevat vedet kauhan varrelle pystyasennossa.


Sisällä vähän viileemmässä ja pimeemmässä tilassa ootti erittäin vaikeesti kuvattava 57 metriä korkee Daibutsu (= The Great Buddha), jonka käsien ja suun asennossa oli kuulemma paljon symboliikkaa. Ite pidin patsasta aika jättiläisenä (sen ympärys oli 50 metriä), mutta nyt, kun yritin ettiä tietoa kaikesta sen symboliikasta, tuli Wikipediasta vastaan tieto, että koko paikka on palanu kahteen kertaan ja tän kyseisen patsaan edeltäjä oli itse asiassa 30% suurempi, mikä kuulostaa aika uskomattomalta.
 Kun Daibutsua oltiin ihalitu riittävästi ja viety kynttilät pieneen lasiseen komeroon, tuli vastaan ihmismassa, joka osottautu jonoks. Ilman, että tiesin, mihin mua oltiin pistämässä, jonotin siinä ihan hyvän aikaa mun perheen kanssa jotain, mikä paljastu pylvään läpi ryömimiseks. Ennen omaa vuorooni näin parin ihmisen jäävän jumiin pylvään sisälle ja sain sitten kamalan paljon ohjeita siitä, miten olkapäät kannattaa pitää, että mahtuu läpi. Ajattelin sitte, että tähän on pakko liittyä joku "kannattelen pääni päällä temppeliä, joka vuoteen 1998 oli maailman suurin puurakennus, tämä tarkoittaa hyvää menestystä töihin ja kouluun tms." -uskomus, minkä takia ihmiset tätä teki ja päätin kysästä. Hetken Google Translaten sotkujen jälkeen sain selville, että pylvään läpimenon pitäis ehkästä sairauksia tai muuta vastaavaa. Minihameesta huolimatta päätin mennä läpi, vaikka olinki ihan varma, että jäisin jumiin (mitä ei ihme kyllä tapahtunukaa..).. Mitä sitä ei terveyden vuoks tekis. (Kaiken sen jonottamisen jälkeen en ois varmaan kehdannu kieltäytyä kunniasta..)


Tässä se paljonpuhuttu pylväs, jonka aukko ei valitettavasti kuvassa näy.. Voin kuitenki sanoo, että ylimäärästä tilaa ei paljoo ollu, ku siitä meni.
Kun oltiin lähdössä temppeliltä, sain papalta vielä lucky chainin ja pienen vaaleenpunasen kirjasen, johon kuuluu kerätä "leimoja" (siellä siis istu setä pensselin kanssa, joka kirjotti kauniisti mustalla musteella pari kanjia ja paino lopuks punaset leimat päälle) eri temppeleistä. Toivon, että vaihdon lopussa mulla ois useempi leima mun kirjasessa.

Ja koska Nara, niin mukaan oli pakko pistää peurakuva.
Temppeliltä pois lähtiessä syötettiin hetki peuroja kekseillä, minkä jälkee multa kysyttii, haluaisinko mieluummin mennä animekauppoihin, vai Kiotoon. Noh luulin vastanneeni Kiotoo, mut mun perhe tais tulkita sen animekauppoina, koska seuraavaks oltiin shoppailemassa mulle SIM-korttii samalla, ku poikettii aina välillä Arcadeissa ja kaupoissa, jotka myi aika kovilla hinnoilla cosplay-tavaraa. Onneks mulla ei ollu enää rahaa jäljellä 😂 ties mitä sieltä ois tarttunu mukaa.


Käytiin Megun ja papan kanssa myös Ghibli-kaupassa ja siel oli tällane kiva pikku kissabussi :3 (itken vähän näiden kuvien laatua, mut sentää saa selvää.....)
Ja päivän lopuks käytii ottamas pari kuvaa Ebisubasilla, koska nii kuulemma kuuluu tehä (Anteeks ei poseerattu tollei valotaulun asennolla, niinku kaikki muut teki 😕)

Näiden muutaman perheen kanssa vietetyn päivän jälkeen menin kolmen päivän orientaatioleirille, jolla pääsin näkemään muita alueen vaihtareita ja Rotexeja, eli entisiä vaihtareita, joiden tehtävänä on muun muassa auttaa meitä pääsemää yli kulttuurishokista ja koti-ikävästä. Orientaatiossa harjoteltiin esimerkiks paikallisen metron käyttöö, puikoilla syömistä, ostosten tekemistä, hiraganojen lukemista ja esittäytymistä japaniks jne.. Päästiin myös käymää sento-kylpylässä, jossa paras paikka oli violetissa, laventelintuoksusessa vedessä.  Suomalaiseen saunaan tottuneena ei nyt mitenkää kauheen ihmeellistä ollu peseytyä siellä muiden kanssa samassa tilassa, mutta muille se tais olla ensimmäinen kokemus tän tyyppisestä kylpemisestä. Muut vaihtarit oli siis lähinnä Etelä- ja Pohjois-Amerikasta ja yks oli Puolasta (yaaz en ollu ainoo Euroopan edustaja :"D)


Tässä poseerattii Osakan korkeimman rakennuksen, Abeno Harukasin näköalapaikalla.  Sääli kyl kaikki kuvat, joita omii käsiini sain, oli aika kehnoja, mut sentää sain ees tän yhen ryhmäkuvan...😅
Ja tässä vielä Rotexien kanssa samassa paikassa.. Taisin olla aika väsyny tätä ottaessa, mut ainaki täst saa selvää, toisin ku edellisestä, jote eipä siinä.. Suurin osa Rotexeista oli ollu Yhdysvalloissa, Kanadassa tai Ranskassa vaihdossa, mut hämmästyin, kun kuulin, et yks oli ollu Suomessa. (En kerro, kuka se näistä on, mut voin vinkiks kertoo, et Muumi-kassi ja samaa sarjaa oleva huonosti näkyvä paita saattaa auttaa spottaamisessa)

Kun oltiin opettelmassa oikeeoppisia ruokatapoja (jotka tais olla uus juttu Rotaryille ja Rotexeilleki), tuli paikan kokki esittelemää skillsejää ja leikkeli sitte isokokosella veitsellä paperista perhosia, joita anto meille mukaan. En ois voinu ottaa paremmalla hetkellä kuvaa siitä
Orientaatio kesti lauantaihin ja se päätty tilaisuuteen, jossa kaikkien piti pitää lyhykäinen puhe japaniks. Kuuntelemassa oli host-perheitä ja alueen Rotareita ja jostain syystä myös mun koulun rehtori. Kuumotukset oli siis kovat, mut loppujen lopuks kaikki meni ihan hyvin, ja sain pitkät aplodit ja paljon kehuja mun puheelle 😂 Alko tuntuu vähä siltä, et olin ainoo, joka oli kirjottanu sen puheen jo kotimaassaa..

Tän jälkeen oli kuitenki sunnuntai välissä ja sit alko koulu.. Tai piti alkaa.. Ite olin tiistaihin asti kipeenä ja muut oli alottanu jo edellisviikon perjantaina avausseremonialla, johon olisin kovasti halunnu, mut joka jäi orientaation takia välistä.. 

Mutttttta koulusta voin kertoo enemmän seuraavassa postauksessa! (Lisäilen varmaan myöhemmin kuvia, joita en vielä oo saanu maman ja muutaman muun kännyköistä..)

春日丘高等学校で

Meiän koulu on nelikerroksinen rakennus, jossa kerrokset on jaettu ikäluokittain (vanhimmat ylimpänä jne.), eli me ykköset ollaan kaikki k...